Kahdeksas päivä Oy on yksi kiinteistönvälitysalan suurimmista yrityksistä Suomessa ja yksi alan markkinajohtajista pääkaupunkiseudulla. Teemme vuosittain keskimäärin 2000 asuntokauppaa ja palveluksessamme on noin 100 kiinteistönvälityksen rautaista ammattilaista.

3H+K on Kahdeksas päivän julkaisema lehti asiakkailleen, jonka sisältöjä voit lukea myös verkossa. 3H+K on lehti paremmasta arjesta ja helpommasta asumisesta. Lehti antaa inspiraatiota, ajatuksia ja ideoita aktiivisille kaupunkilaisille. Se ottaa kantaa asumiseen liittyviin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin teemoihin, kannustaa vaikuttamiseen, parantaa kaupunkien yhteisöllisyyttä ja edistää hyvää naapuruutta.Jos haluat lehden kotiisi voit tilata sen helposti tästä

Elämänne paras päätös”, sanoo taksikuski taiteilija Jenni Hiltuselle ja tämän miehelle, valokuvaaja Paavo Lehtoselle, kun hän ajaa heitä uuteen kotiin Helsingin Kumpulaan. Taksi ajaa läpi suojellun puutaloalueen, jonka pihoilla kasvaa koivuja ja omenapuita. Puutalot rakennettiin vuosina 1926–30 helpottamaan työväen asuntopulaa. Taksi pysähtyy Limingantielle puisen paritalon eteen. Kuljettaja kertoo eläneensä samoilla kulmilla kaksitoista vuotta.

”Mustikkametsä vieressä”, hän tunnelmoi.

Nyt, vuotta myöhemmin, Hiltunen tietää mistä kuski puhui. Lähellä ei ole vain mustikkametsä vaan myös lenkkipolut, kalliot, puistoalueet, puutarha ja meri. Ensimmäisen kerran elämässään Hiltunen asuu talossa, josta hän ei halua muuttaa pois.

Paritalon alakerran kodissa on kolme huonetta ja keittiö. 80-neliöisen asunnon lattia on 1930-luvun tyyliin siniharmaa. Hiltunen valitsi sävyn ennen kuin yhtäkään sisustuspäätöstä oli tehty, ja valintaan vaikutti ympäröivä luonto. Lattian väri yhtyy ikkunoista näkyvään taivaaseen.

”Olen innokkaampi valitsemaan värikästä kuin Paavo”, Hiltunen sanoo olohuoneessa kahvikuppi kädessään.

”Tähän kotiin liittyy jonkinlainen kokemus aikuisuudesta”, sanoo Hiltunen.

Hänen takanaan on metsänvihreällä kankaalla päällystetty nojatuoli, ja seinille on nostettu värikästä taidetta. Edellisessä kodissa Helsingin keskustassa Hiltusen ja Lehtosen ruokapöytä oli kirkkaankeltainen. Seinillä olevat Hiltusen maalaukset ovat pieniä, eivät niitä suuria öljyvärimaalauksia naisista, joista taiteilija parhaiten tunnetaan. Hiltusen töissä naiset näyttävät poseeraavan ajallemme tyypillisellä tavalla – mutta eivät sitten kuitenkaan. He katsovat takaisin itsevarmasti, rikkoen nykyisen poseeraamisen kaavan.

Hiltusen Nothing Else Matters -näyttely oli helmikuussa esillä Galerie Forsblomilla Helsingissä. Taidekriitikko Harri Mäcklin totesi Helsingin Sanomissa näyttelyn naisia kuvaavista maalauksista, että naiset näyttävät kyllästyneen poseeraamiseen ja pintaliitoon. He eivät alistu katseen objekteiksi vaan katsovat takaisin monitulkintaisin ilmein. He ovat lihaisia, moniulotteisia hahmoja, jollaisia en muista aiemmin Hiltusen maalauksissa nähneeni.

Kriitikko sanoo, että Hiltusen töihin on tullut uutta syvyyttä.

Hiltusen omassa kodissa näille suurikokoisille maalauksille ei ole paikkaa. Talossa ei ole ainoatakaan tarpeeksi suurta seinätilaa, koska kodissa on kahdeksan ikkunaa ja ne rikkovat jokaisen seinän. Mutta juuri näihin ikkunoihin Hiltunen ihastui.

Jenni Hiltunen ei pelkää värien käyttöä kotonakaan.

Kumpulan idyllinen puutaloalue on seutua, josta moni suomalainen tilastojen mukaan haaveilee. Erivärisiä puutaloja, omenapuita, tarpeeksi suuria pihoja. Vain järvi puuttuu. Koska alueella on harvoin taloja myynnissä, kaksikerroksisen paritalon saaminen oli Hiltuselle ja Lehtoselle yllätys. Asuntonäyttö oli lähes huvittava: kaikki perheet olivat samanlaisia kuin heidän perheensä, kolmekymppiset vanhemmat ja yksi lapsi.

Hiltunen seisoi näytössä keskellä olohuonetta ja katseli huoneen kolmea isoa ikkunaa. Huone kylpi valossa.

”Nyt vaan ostetaan tämä”, hän kuiskasi Lehtoselle.

He tekivät tarjouksen, vaikka eivät olleet ehtineet edes aloittaa ydinkeskustassa sijaitsevan citykotinsa myymistä. Eihän heidän pitänyt ”maalle” edes muuttaa. He olivat katselleet isompia asuntoja keskustasta, mutta juuri tämä koti oli saatava.

Ensimmäiset puoli vuotta Hiltunen, Lehtonen ja nyt kaksivuotias Maire elivät lähes tyhjässä kodissa, koska kaikki rahat kuluivat remonttiin. Edellisen kodin ostaja oli asettanut kaupan ehdoksi sen, että hän saisi pitää keltaisen ruokapöydän. Puoleen vuoteen Kumpulassa ei ollut myöskään sohvaa, monen sattuman summana.

”Se oli kamalaa! Tykkäämme olla sohvalla.”

Olohuoneesta pääsee keittiöön, johon tulvii valoa kahdesta isosta ikkunasta. Keittiötä hallitsee marmoripintainen, tilava saareke, joka on kotoisasti täynnä tavaraa. Muovailuvahaa, kukkia ja piirustuksia.

Nurkassa seisoo puuhella. Sillä keittiötä lämmitettiin kylmimpään talviaikaan lähes päivittäin.

”Rakastan talvea, kun saa laittaa uuniin tulet”, Hiltunen sanoo.

Puuliesi tuo pehmeän lämmön keittiöön.

Hiltunen ottaa taiteellaan kantaa. Hänet tunnetaan öljyvärimaalausten lisäksi rohkeista ja provosoivista videoteoksista. Niillä hän haluaa näyttää, kuinka viihteen valtavirtaan nostetaan ilmiöitä, joiden kulttuurisia juuria ihmiset eivät tunne.

Hän on myös seurannut viime vuosien julkista keskustelua, jossa pohditaan, voiko taiteessa ”omia toisilta” ja onko sallittua tai suotavaa kertoa tai näyttää asioita, joista ei ole omakohtaista elämänkokemusta. Hiltusen mielestä on.

 Sosiaalisen median luoma esittämiskulttuuri on hänestä erityisen kiinnostavaa, ja siihen hän puuttuu myös poseeraavilla naishahmoillaan.

”En esimerkiksi laita kovin usein itsestäni ottamaani kuvaa sosiaaliseen mediaan. Se tuntuisi niin hassulta. Miksi tekisin niin? Toisaalta, miksi en? Osoittaisiko se sittenkin, että hyväksyn itseni ja kykenen näyttämään sen myös muille?” hän miettii.

Hiltunen vierastaa monia nykyajan ilmiöitä, kuten itsetietoisuutta ja omien asioiden korostamista. Hän pyrkii katsomaan ilmiöitä ulkopuolisena tarkkailijana.

”Katson ihmetellen, kiinnostuneena tutkien. Tarkoitukseni ei ole arvostella”, hän sanoo.

Talon ikkunat ovat matalalla, mikä vaikeutti huonekalujen sijoittelua. Säilytyshylly teetettiin lopulta mittojen mukaan.

Hiltunen asennoitui jo koulussa kuvaamataitoon totisemmin kuin muut. Taidelukion jälkeen hän hakeutui Turun Taideakatemiaan. Siellä ymmärrettiin, että ensin olisi löydettävä kipinä tekemiseen, sanottava tulisi luonnostaan myöhemmin. Ja niin tulikin.

”Olen iloinen, että alussa meillä oli rauha vain tehdä.”

Turun jälkeen Hiltunen pääsi vielä opiskelemaan Helsingin Kuvataideakatemiaan.

Nyt Hiltunen miettii, että järkevä ihminen olisi nuorena ajatellut, ettei taiteesta voi eikä kannata tehdä ammattia. Mutta hän ei ajatellut niin. Ammatinvalinta oli selvä aina. Tänä vuonna ei ole muuttunut pelkästään Hiltusen ympäristö vaan vähän myös elämä. Lähipiirissä on koettu menetyksiä, ja talo symboloi jonkinlaista muutosta aikuiselämään. On syntymiä ja kuolemia ja uusi koti.

”Tähän kotiin liittyy jonkinlainen kokemus aikuisuudesta. Isot asiat elämässä aktivoituvat: lapsi, perhe, vanhemmat, työ. Suhde vanhempiinkin muuttuu. Olisi ihanaa, jos vanhemmat voisivat asua lähellä”, hän sanoo.

Vain harkiten valittuja ja kauniita tavaroita, omilla paikoillaan.

Hiltunen kaivaa Forsblomin näyttelyn katalogin ja näyttää siitä kuvan teoksesta Passing, joka esittää aavistuksen etukumarassa istuvaa, hymytöntä naista kuviollisessa paitapuserossa. Hän ei katso kohti vaan oikealle, kuin vaivautuneena.

”Lataan tuntemuksiani ja kokemuksiani näihin. Tässä työssä on mukana voimakas kokemus. Kaksi tuttavaani kuoli, ja maalasin tämän työn niihin aikoihin. Siitä tuli tärkeä.”

Hiltunen toivoo, että Kumpulan koti olisi pitkäaikainen. Hän koki edellisessä keskustakodissa väliaikaisuuden tunnetta. Harmitti, kun kodista tuli niin kaunis ja samalla tiesi, että siitä pitää jossakin vaiheessa lähteä.

”Mutta en tiennyt kaipaavani omakotitaloa”, hän sanoo.

Hän tajusi sen vasta silloin, kun hän käveli ensimmäisen kerran Kumpulassa pihalle ilman että lähtöä piti suunnitella. Hän olikin kaivannut omaa tilaa. Sitä paitsi lapsen syntymän jälkeen elämäntyyli oli muuttunut.

”Enää ei ole tarvetta käydä niin paljon ulkona. Illanvietot ovat muuttuneet ystävien kanssa istuskeluksi.”

Siitä huolimatta, että Hiltunen eli lapsuutensa Mikkelissä maaseudulla, hänen on täytynyt opetella käytännön työt alusta alkaen. Hän hoitaa talon ja pihan tulevat remontit, mahdolliset salaojat ja katon kunnostukset, ilmanvaihdon ja ulkomaalauksen.

”Mutta tämä on minulle mieluisaa.”

Omakotitaloasumiseen liittyvät ongelmat eivät enää huoleta häntä. Puutaloissa on asuttu Suomessa aina. Ongelmat voi korjata.

”Kun on maalta kotoisin, on tottunut siihen, että joissakin 1900-luvun alkupuolella rakennettujen talojen maakellareissa haisee kellari.” 

”Halusimme säilyttää tässä kodissa 1930-luvun hengen. Sopivaa sohvaa etsimme puoli vuotta”, sanoo taiteilija Jenni Hiltunen.

Hiltunen kävelee talon takapihalle, jonka reunustoja puut varjostavat. Valo pääsee vain pihan keskelle, mikä vaikeuttaa kasvimaan hoitamista. Tämän Hiltunen tietää siksi, että hänestä kuoriutui viime kesänä myös pieni puutarhuri. Hänen äitinsä puutarha on aina ollut upea kukkameri, mutta Hiltunen ei aiemmin käsittänyt äitinsä kukkaintoilua.

Nyt hän ymmärtää. Hiltunen on rakentanut takapihan nurkkaan pienen avomaan ja kaksi kasvatuslaatikkoa. Viime vuonna laatikoissa kasvoi salaattia, punajuuria, raparperia, minttua ja lipstikkaa, avomaalla kesäkurpitsaa. Mitä sellaiseen maahan kannattaisi tänä vuonna istuttaa?

Hiltunen on alkanut opiskella vuoroviljelyä. Tällaisessa talossa ei tarvitse keksiä tekemistä.

”Puutalossa oppii odottamaan asioita ja nauttimaan löydöistä. Valmista ei tule koskaan”, Hiltunen sanoo. 

Jenni Hiltunen, 35, taiteilija ja taiteen maisteri. Valmistunut Turun Taideakatemiasta ja Helsingin Taideyliopiston kuvataideakatemiasta.

Asuu puutalossa Helsingin Kumpulassa. Perheeseen kuuluvat valokuvaaja Paavo Lehtonen ja tytär Maire.

Työskentelee työhuoneellaan Helsingin Kalliossa. Käsittelee öljyväritöissään ja videoteoksissaan tämän ajan ilmiöitä, kuten muotimaailmaa ja sosiaalista mediaa.

Nauttii keramiikan tekemisestä ja innostuu kuvallisista blogeista. Pitää tietokoneellaan valtavaa kuva-arkistoa.

Ei osta kotiin halvalla tavaroita, jotka eivät ole tärkeitä. ”Sisustus ei ole onnistunut, jos se ei ole kenenkään näköinen.”

Tätä katsoneet katsoivat myös näitä

Osallistu rekryiltaamme!
Blogikirjoitus
200 naapurin piha
3H+K Artikkeli
Kahdeksas päivä selvisi saneerauksesta
Blogikirjoitus
Ota yhteyttä

Jätä yhteydenottopyyntö!

Oletko myymässä tai ostamassa asuntoa? Autamme Sinua mielellämme.

Ota yhteyttä