Kahdeksas päivä Oy on yksi kiinteistönvälitysalan suurimmista yrityksistä Suomessa ja yksi alan markkinajohtajista pääkaupunkiseudulla. Teemme vuosittain keskimäärin 2000 asuntokauppaa ja palveluksessamme on noin 100 kiinteistönvälityksen rautaista ammattilaista.

3H+K on Kahdeksas päivän julkaisema lehti asiakkailleen, jonka sisältöjä voit lukea myös verkossa. 3H+K on lehti paremmasta arjesta ja helpommasta asumisesta. Lehti antaa inspiraatiota, ajatuksia ja ideoita aktiivisille kaupunkilaisille. Se ottaa kantaa asumiseen liittyviin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin teemoihin, kannustaa vaikuttamiseen, parantaa kaupunkien yhteisöllisyyttä ja edistää hyvää naapuruutta.Jos haluat lehden kotiisi voit tilata sen helposti tästä

Kun vilkkaalta Mäkelänkadulta poikkeaa sivukujalle, kaupungin hälinä jää taakse kuin leikaten. Puukerrostalojen väleissä kulkevilla kapeilla hiekkateillä leijuu pikkukylän henki. Suurinta metakkaa pitävät räystäällä sirkuttavat linnut. Erään talon kakkoskerroksessa oven avaa Kasper Strömman, graafisen suunnittelun ja sarkasmin huippuammattilainen.

”Sanon aina, että asun Vallilassa. En halua korostaa alueen erinomaisuutta puhumalla Puu-Vallilasta”, hän sanoo ensimmäiseksi.

Strömmanin puoliso, tekstiilitaiteilija Maija Louekari on parhaillaan työtapaamisessa, 7-vuotias Stella koulussa ja 5-vuotias Kosmo päiväkodissa. Yhdeksän kuukauden ikäinen Atlas nukkuu päiväunia makuuhuoneessa. Yksi syy perheen muuttoon kolme vuotta sitten oli viereinen leikkipuisto. Toinen oli aidattu, kahden talon yhteinen piha, josta jälkikasvulle löytyy aina kavereita. 

”Sinne lapset on helppo tuupata tappelemaan”, Strömman toteaa kuivasti.

Olohuoneen valkoista yleisilmettä värittävät sininen sohva, kirjavat sohvatyynyt, puiset eriparituolit, graafiset julisteet ja kirkasväriset säilytyslaatikot. Nurkassa ujostelee beige, käyttämätön kakluuni. 

”Yritän olla kiintymättä liikaa tavaraan, mutta Risto-Matti Ratian 70-luvun moduulihyllystöä olemme kyllä kantaneet asunnosta toiseen. Aikoinaan säilytin siinä vinyylilevyjä, nyt se toimii tuollaisena romuhyllynä”, Strömman selittää hiuksiaan haroen.

Kasper Strömmanin komiikka syntyy usein pienistä arkisista havainnoista. ”Filosofia ja stand up ovat lopulta aika lähellä toisiaan.”

Lapsiperheen kodiksi asunto on epätavallisen siisti. Sen Strömman selittää avaamalla keittiönkaapin, johon hän on sullonut aamulla kaikki turhat roinat. Toisen oven takaa löytyy kaapillinen Louekarin suunnittelemia kankaita. Verhoja ikkunoissa ei ole, tässä asunnossa päivänvalo saa kirmata vapaasti nurkkiin. Alueen puiset pienkerrostalot on rakennettu aikoinaan työläisten yksiöiksi, helloiksi ja huoneiksi. Strömmanin ja Louekarin reilun 80 neliön kolmioon on yhdistetty kaksi asuntoa. 

”Stellan syntyessä asuimme vielä yksiössä Hesarilla. Täällä eksyin aluksi, mietin missä muu perhe on.”

Ajan myötä huoneet täyttyivät lähes huomaamatta. Nyt lisätilaa on otettu rappukäytävästä, jota pidetään eteisenä kööpenhaminalaiseen tapaan, ja kesäisin asuinneliöitä tulee lisää pihalta. Ulkoportailla Strömmankin juo jo aamusumppinsa, mutteripannulla keitetyn maitokahvin. Usein pihalta löytyy myös juttuseuraa.

Risto-Matti Ratian 70-luvun hyllymoduuleja Strömman on haalinut kirpputoreilta tusinan verran.

Strömman valmistui vuonna 2001 lontoolaisesta Camberwellin taideyliopistosta. Kaksitoista vuotta myöhemmin graafisen suunnittelun ammattijärjestö Grafia valitsi hänet Vuoden graafikoksi. Palkintoperusteissa Strömmania kuvattiin ”ideanikkariksi, katalysaattoriksi, kyseenalaistajaksi ja graafisen suunnittelun stand up -koomikoksi”. 

Strömman itse pitää palkintoa vähän vitsinä, siksi hän esittelee itsensä edelleen Vuoden graafikkona 2013. Juttu kuulemma vain paranee vuosi vuodelta. Eikä vuoden graafikko tietenkään innostu perinteisistä alan töistä, kuten mainosten tekemisestä. Hänen mielestään graafisen suunnittelun ympärille ei pitäisi rakentaa muureja.

”Lontoossa ei puhuttu fonteista, vaan kehitettiin ideoita ja vietiin niitä eteenpäin. Yksi koulukaverini on stuntti, toinen tekee surffilautoja. Minulla ei ole tarvetta lokeroida tekemisiäni, riittää että ne tuntuvat omilta. Tällä hetkellä sarjakuvien ja käsikirjoitusten tekeminen kiinnostavat minua eniten.”

Niiden lisäksi omilta ovat tuntuneet tähän mennessä bloggaajan, koomikon, kuvittajan, luennoitsijan, kommentaattorin ja televisiojuontajan työt. 

Strömmanin lempilautasessa tavarataloa kehystää tyyliin sopimaton köynnöskuvio. 

”En minä silti mikään viidakon tähtönen ole. En lähde heittämään läpyskää asioista, joista minulla ei ole tietoa ja osaamista. Esimerkiksi Ylen Stugor-mökkiohjelman juontajaksi päädyin, koska olen kiinnostunut arkkitehtuurista. Näen sukulaissuhteen arkkitehtuurin ja graafisen suunnittelun välillä.”

Parhaiten Strömman taidetaan tuntea parodisesta Kasper Diem -blogistaan, jossa hän tekee harvinaisen tarkkanäköisiä ja mahdottoman äkkivääriä huomioita ajankohtaisista puheenaiheista. Kieroutuneen huumorin takana on viisautta, mutta satiiriset kritiikit aiheuttavat närkästystäkin.

”Ihmiset ovat usein mielipiteissään varovaisia, perussuomalaisia lukuun ottamatta, koska kokevat olevansa kommenteistaan vastuussa muille. Minun ei tarvitse varoa sanomisiani. Ja on helpompaa kirjoittaa hauskasti aiheesta, joka vähän ärsyttää.”

Samalla Strömman toteaa, että blogissa on helppo huudella.

”Eikö ole aika laimeaa kommentoida muiden tekemisiä kaksi päivää myöhemmin? Todellista rohkeutta olisi ryhtyä freestyleräppääjäksi tai taistella karhujen kanssa metsässä.”

Strömman kuitenkin uskoo, että osuvalla blogikirjoituksella voi vaikuttaa enemmän kuin marssimalla mielenosoituksessa. Ja mitä vaikeampi aihe, sitä tärkeämpää on löytää siihen vitsikäs kulma, tehdä sitä kautta asiat helposti ymmärrettäviksi. Strömman kritisoi mieluiten kääntämällä asiat päälaelleen, ovathan tragedia ja komedia herkullisen lähellä toisiaan.

Keittiönkaappiin päätyivät romut, joille ei siivotessa löytynyt paikkaa.

Olohuoneen taulusta tuijottaa paksulla mustalla viivalla piirretty koira, lasten värityskirjasta suurennettu vedos. Vastapäisellä seinällä roikkuu Kati Rapian valokuvaa ja piirroksia yhdistävä kollaasi. Pöydällä seisovan macin ääressä Strömman on silloin kun ei hoida vauvaa. Taide ei ole kellokorttityötä. Strömman pyrkii määrätietoisesti tekemään itselleen tärkeitä asioita, kuten sarjakuvia, joten työ ja vapaa-aika sekoittuvat luontevasti.

”Vaikka vauva on vielä pieni, teemme Maijan kanssa molemmat töitä. Siksi kotona on otettava tunti tai kaksi työaikaa sieltä mistä sen saa”, hän sanoo ja vilkaisee ihmeissään kelloa. Atlas nukkuu harvinaisen pitkiä päiväunia.

Jos Strömman tarvitsee hetken rauhallista kirjoitusaikaa, hän livahtaa Juha Leiviskän suunnittelemaan Vallilan kirjastoon. Eikä hänelle ole mitenkään tavatonta viettää työhuoneella perjantai-ilta kahdeksasta puoleenyöhön. 

”Moni pitää tällaista hirvittävänä orjuutena, mutta minä en kärsi. Olen ollut töissäkin, kirjoittanut raportteja tekemisistäni ja istunut velvollisuudesta paikalla. Ei se ollut niin fantastista.”

Strömmanin elämässä ”mikään ei ole tapahtunut yhdessä yössä”. Vaikka Kasper Diem -blogi sai alkunsa Vuoden graafikko -palkinnosta, sen takana on Strömmanin vuosia kestänyt halu oppia paremmaksi ja hauskemmaksi kirjoittajaksi. 

Companyn maatuska toimii pallina ja säilytystilana. Strömman on säilönyt sinne maatuskanukkeja, mitäpä muuta.

Parempaan pyrkiminen ja asioiden kehittäminen on hänen mukaansa ihmisluonteessa, oli sitten kyse pyramidien rakentamisesta, lasten kasvattamisesta tai uuden kielen opiskelusta kansalaisopistossa. Ja tavoitteet syntyvät haaveista, siksi ne ovat tärkeitä. Mistä vuoden graafikko haaveilee?

”Yhden hitin ihmeestä. Haluan tehdä hyvän biisin, joka soi kesän radiossa, jonkun Maija Hii, Maija Hoo -tyyppisen rallatuksen. Vuosia myöhemmin minua haastateltaisiin Kuukausiliitteen Missä hän on nyt -palstalle.”

Ei haave ihan tuulesta temmattu ole, Strömmanin pitäisi vain kaivaa pölyttyneet urut esiin ja ryhtyä uudelleen biisintekoon. Kun tekemisilleen ei aseta keinotekoisia rajoja, rönsyily on sallittua ilman sen dramaattisempia elämänmuutoksia. Asioita voi yksinkertaisesti vain tehdä. Mutta nyt ei ole oikea hetki rönsyille ja ihmehitille. Vauva on herännyt ja tarvitsee ruokaa.

Keittiön ikkunalaudalla seisoo rivi erilaisia kynttilänjalkoja. Työtasolle on pinottu 60-luvun emalikulhoja ja vanhoja peltipurkkeja. Atlas istuu syöttötuolissa, vetää hyvällä ruokahalulla kasvissosetta ja heittää välillä isän kanssa yläfemmoja. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Strömman on asunut viidessä eri asunnossa. Koti ilman ihmisiä on lopulta vain tilaa ja tavaroita, joilla ei ole hänelle isoa merkitystä.

”Perheen myötä asumiseen on tullut tietysti velvoitteita, kun pitää esimerkiksi miettiä lasten kouluja. Siinä mielessä olen nykyään tiukemmin sidoksissa kotiin. Vauvan kanssa vietän myös aiempaa enemmän aikaa kotona, siten se on minulle nykyään merkityksellisempi.”

Perhe viettää paljon aikaa keittiössä. Vaikka kukaan ei ole kasvissyöjä, lautasilla on useimmiten vegeä.

Ikkunasta aukeaa näkymä aurinkoiselle sisäpihalle, jonka keskelle juurtunut lehtipuu peittää kesäaikaan näköyhteyden naapuritaloon. Vehreä sisäpiha alkaa herätä vähitellen taas henkiin. Jos hyvin käy, jossain vaiheessa pihaan rakennetaan asukkaille yhteinen sauna. 

Vaikka Strömman juontaa mökkiohjelmaa, kaupunkilaisena hänen on vaikea ymmärtää suomalaisten mökkihulluutta. Miksi pitäisi pakata ruoka, vesi ja ystävät autoon, jättää moderni kaupunkiasunto ja matkustaa outoon paikkaan, missä kaikki pitää aloittaa alusta?

”Mieluummin toisin mökin kaupunkiin, siksi siirtolapuutarha tai minimökki Lauttasaaressa kuulostaa minusta paremmalta vaihtoehdolta kuin mökki landella. Vaikka tässähän tämä kaupunkimökki oikeastaan on. Omalla pihalla.”

Strömman katselee ympärilleen ja pysähtyy miettimään kotinsa merkitystä uudelleen.

”On täällä kyllä hyvä meininki ja paljon positiivista. En varmasti suhtautuisi kotiin näin yhdentekevästi, jos asuisin epäviihtyisässä paikassa”, Strömman toteaa lopulta eleettömästi. 

Ja sitten heitetään vielä yhdet ylävitoset. Vallilalle, ilman Puuta.

 

KASPER STRÖMMAN, 41, bloggaaja, käsikirjoittaja, sarjakuvataiteilija, kuvittaja, koomikko, luennoitsija, kommentaattori, televisiojuontaja, Vuoden graafikko 2013.

ASUU kolmiossa Helsingin Vallilassa puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa.

NAUTTII asuinalueensa rauhasta ja yhteisöllisestä kesämeiningistä. Unohtaa Puu-Vallilan vuosittaisella kirpputorilla, ettei tarvitse enää uusia tavaroita.

KIRJOITTAA parodista, korkea- ja matalakulttuuria sekoittavaa Kasper Diem -blogia. ”Kirjoitan mistä haluan. Ja kerran viikossa aiheesta, joka kiinnostaa muitakin.”

INNOSTUU juuri nyt käsikirjoittamisesta ja sarjakuvista. ”Olisi hauskaa tehdä sarjakuva kerrostaloelämästä.”

Tätä katsoneet katsoivat myös näitä

Sundsbergin Solaris havainnekuvat
Ideagalleria
Sundsbergin Solaris uudiskohde myynnissä!
Blogikirjoitus
Taakse jääköön tavarakaaos
3H+K Artikkeli
Ota yhteyttä

Jätä yhteydenottopyyntö!

Oletko myymässä tai ostamassa asuntoa? Autamme Sinua mielellämme.

Ota yhteyttä