Kahdeksas päivä Oy on yksi kiinteistönvälitysalan suurimmista yrityksistä pääkaupunkiseudulla. Ammattitaitoisten välittäjien lisäksi meidät tunnetaan alan kovimpana digitaalisen markkinoinnin osaajana. Muista alan yrityksistä poiketen, markkinoimme aktiivisesti myynnissä olevia asuntoja asuntoportaalien ulkopuolella. Kattavan palveluvalikoimamme avulla tuomme parhaat puolet esille asunnostasi, jotta se erottuu edukseen asuntomarkkinoiden kovassa kilpailussa.

3H+K -artikkelit ovat Kahdeksas päivän julkaisemaa mielenkiintoista ja ajankohtaista sisältöä helpommasta asumisesta ja paremmasta arjesta asiakkaillemme. Jutut antavat inspiraatiota, ajatuksia ja ideoita aktiivisille kaupunkilaisille. Ne ottavat kantaa asumiseen liittyviin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin teemoihin, kannustavat vaikuttamiseen, parantavat kaupunkien yhteisöllisyyttä ja edistävät hyvää naapuruutta.

Toivotamme Sinulle inspiroivia lukuhetkiä!

Oli se. Itse en ollut enää aikoihin rekisteröinyt muropurnukan kannelta joka aamu sivuun siirtämääni muovista pilailupuotipökälettä, mutta siinä se nyt kökötti ja myötäsynnytti veljentytössä navakkaa kiherrystä.

Itseänikin nauratti, mutta kun vieraat olivat lähteneet, oli pakko rekisteröidä ympäristöä hieman tavanomaista kriittisemmin. Vaivaannuttava johtopäätös oli helppo nyhtää: jossakin vaiheessa oli tapahtunut suunnanmuutos kohti kummajaisuutta.

Edellistalvisen putkiremontin jälkeen olin – hurskaista remontti- ja sisustusaikeista huolimatta – sijoittanut maallisen omaisuuteni täsmälleen samoille sijoille, joilla kaikki oli nököttänyt ennen uuvuttavaa pahvilaatikoittamista.

Eteisessä parittomat lapaset olivat löytäneet entisille sijoilleen. Keittiössä pikkuruiset R2-D2, C-3PO ja huoltoaseman rihkamakaupasta häpeäkuumotuksen vallassa ostettu pääkallosäästölipas seisoivat vanhoilla paikoillaan. Viikunapuu oli menettänyt röykkiön lehtiä, mutta päässyt takaisin säädetylle sijalleen. Harkitsin pudonneiden lehtien liimaamista takaisin. Itse asiassa oli kai liipannut läheltä, etten ollut asetellut paperitolloja takaisin työhuoneen lattialle tai sommitellut kissojen karvapallo-oksennuksia jälleen olohuoneen matolle.

Oli pakko myöntää tosiasiat. Kun tulkitsemalla tulkitsi, koti kalskahti neurootikon asuinympäristöltä.

Inhimillisessä pyrkimyksessä tuttuutta ja turvallisuutta kohti ei toki ole lähtökohtaisesti mitään vikaa. Sisustustilpehöörikään ei tuota itselleni tyystin kestämättömiä häpeäaaltoja: Vladimir Nabokovin toteamus ”yksityiskohdat ovat aina tervetulleita” pätee kelvosti niin kirjallisuuteen kuin banaalimpaankin estetiikkaan. Myös kotiin voi ujuttaa sisäkkäisiä kertomuksia.

Kun kuitenkin on vuosikaudet kiherrellyt tv-ohjelmien himohamstraajakummajaisille ja siunaillut, että mikä kosminen vimma tai vamma ihmistä tuollaiseen varustelukierteeseen ajaa, voi havainto oman esineympäristön arveluttavasta jästipäisyydestä olla tietysti peiliin katsomisen paikka. Sieltä, peilistä, takaisin mulkoilee ehta hyypiö.

 

Kirjoittaja on kirjailija, joka asuu kotonaan ja palvoo johdotonta pölynimuria koriste-esineenä.

 

Tätä katsoneet katsoivat myös näitä

Parempaa lähiöarkea
3H+K Artikkeli
Libanonilainen papupata
3H+K Artikkeli
Isä, tytär ja terävä veitsi
3H+K Artikkeli
Ota yhteyttä

Jätä yhteydenottopyyntö!

Oletko myymässä tai ostamassa asuntoa? Autamme Sinua mielellämme.

Ota yhteyttä