Kahdeksas päivä Oy on yksi kiinteistönvälitysalan suurimmista yrityksistä Suomessa ja yksi alan markkinajohtajista pääkaupunkiseudulla. Teemme vuosittain keskimäärin 2000 asuntokauppaa ja palveluksessamme on noin 100 kiinteistönvälityksen rautaista ammattilaista.

3H+K on Kahdeksas päivän julkaisema lehti asiakkailleen, jonka sisältöjä voit lukea myös verkossa. 3H+K on lehti paremmasta arjesta ja helpommasta asumisesta. Lehti antaa inspiraatiota, ajatuksia ja ideoita aktiivisille kaupunkilaisille. Se ottaa kantaa asumiseen liittyviin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin teemoihin, kannustaa vaikuttamiseen, parantaa kaupunkien yhteisöllisyyttä ja edistää hyvää naapuruutta.Jos haluat lehden kotiisi voit tilata sen helposti tästä

Olemme Henkka Hyppösen kanssa saman tien yhtä mieltä yhdestä asiasta: onnellisuutta ei tavoiteta siitä puhumalla, sitä ajattelemalla tai siitä kirjoittamalla. Päinvastoin. 

”Ajattelen onnellisuutta tosi vähän. Se on käsitteenä vaikea. Mieluummin nimittäisin läsnäoloksi sitä, mistä puhutaan onnellisuutena”, Hyppönen sanoo.

Silti, jos minun pitäisi valita joku onnellisuuden kriteerit täyttävä suomalainen, Hyppönen olisi vahva ehdokas. Hän on hyväntuulinen, menestynyt, hauska ja hallittu. Hän on yrittäjä ja luova johtaja, mutta ehtii silti esiintyä televisiossa ja kirjoittaa tietokirjoja (viimeisin, Pelon hinta, ilmestyi vuonna 2014). Hyppönen sanoo harrastavansa työtä, ja hänessä on positiivinen lataus. 

Oma lataukseni on juuri nyt negatiivinen. Olen kahlannut edelliset päivät läpi onnellisuudesta kertovia kirjoja ja lehtijuttuja – ja tuntenut voimatonta väsymystä. Lukemani onnellisuusvinkit kehottavat pitämään onnistumispäiväkirjaa, olemaan optimistinen, löytämään parhaan mahdollisen itsen ja heräämään kiitollisuutta tuntien. Ne ovat erittäin hyvävointisten ihmisten vinkkejä toisille erittäin hyvävointisille. Sen sijaan yksi repliikki edellisen viikonlopun Helsingin Sanomissa on jäänyt askarruttamaan minua positiivisella tavalla. Luen Hyppöselle, miten kuvataiteilija Rafael Wardi kuvaa 1940-luvun Lauttasaarta. 

”Toisaalta siihen aikaan elämä itsessään riitti. Minäkin vain seisoin rannalla ja odotin saapuvia laivoja. Kukaan ei nykyään ole onnellinen”, Wardi sanoo jutussa.

Hyppösen mukaan sitaatti kiteyttää tämän ajan hyvin.

”Kun valintojen määrä kasvaa, ihmiset alkavat käydä niillä kauppaa ja muuttuvat helposti shoppareiksi, jotka etsivät koko ajan parempaa diiliä”, hän jatkaa.

Se on tuskallista. Vähän kuin kiertäisi tavaratalossa kaiken päivää miettimässä, mitä ehkä voisi tarvita ja unohtaisi kaiken jo omistamansa hyvän.

”Minulle onnellisuus ei ole päämäärä tai tavoite, korkeintaan elämän sivutuote”, Hyppönen linjaa.

Hänen mielestään kannattaa ennemmin miettiä, onko tehnyt lähiaikoina työtehtäviä tai käynyt keskusteluja, joissa on menettänyt ajantajun. 

”Tutkimukset osoittavat, että ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun hän ei tunne mitään tunteita, siis tietynlaisessa flow’ssa tai meditatiivisen keskittymisen tilassa.”

Tässä vaiheessa heitän keskustelua varten tekemäni muistiinpanot nurkkaan. Ennen kuin voimme puhua onnellisuudesta, meidän on puhuttava siitä, mikä elämässä on tärkeää.

Tietokirjailija ja luova johtaja Henkka Hyppönen ajattelee onnellisuutta äärimmäisen vähän. Hän miettii mieluummin, mitkä asiat elämässä tarjoaisivat oppimisen ja kehittymisen kokemuksia.

Onko Rafael Wardi oikeassa? Olemmeko kaikki nykyään onnettomia? Ainakin kaipaamme selfhelpiä ja kaikenlaisia guruja kertomaan, miten kaikki olisi paremmin. Toisaalta Suomi on YK:n onnellisuustilastoissa tälläkin hetkellä määritelty maailman viidenneksi onnellisimmaksi maaksi. Ehdotan Hyppöselle, että olemme suhteellisesti onnettomia: kelvollisesta voinnista huolimatta tunnemme olomme onnettomiksi, kun vertaamme itseämme muihin. Hän pitää sitä mahdollisena. 

”On olemassa tutkimuksiakin siitä, että mitä enemmän ihmiset katsovat toisten ihmisten kuvia, sitä tyytymättömämpiä he ovat omaan elämäänsä”, hän tietää.

Hyppösen mielestä nykyihmisellä on liikaa aikaa pohtia omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Hän ehdottaa ohjenuoraksi buddhalaista vertausta.

”Kuvittele seisovasi rantavedessä niin, että aallot liplattavat nilkkoihin. Tervettä tunnedynamiikkaa on, että tunteet tulevat ja menevät kuin aallot, mutta jalat eivät irtoa maasta. Niistä ei pidä välittää liikaa eikä niitä pidä padota, vaan tunteille on annettava reitti virrata ympäri.”

Ajatus on hyvä, mutta käytäntö on vaikeampaa. Aika usein tulee pohdittua, mikä tämän tai tuon tunteen merkitys on ja pitäisikö niistä päätellä jotain. Hyppösen mielestä päätelmät kannattaa mieluummin tehdä siitä, toteuttaako arjessa omia arvojaan.

”Minulle oppiminen on suuri arvo. Järjestän elämääni niin, että voin oppia ja kehittyä mahdollisimman nopeasti. En ajattele, että elämällä olisi tarkoitus, mutta haluan nähdä, mihin kaikkeen siitä on”, Hyppönen sanoo.

Tästä syystä hän aloitti brasilialaisen jujutsun yli nelikymppisenä. Hän oli murrosiästä saakka ajatellut olevansa motorisesti onneton, mutta harjoittelu on todistanut toisin.

”Oikeasti minulla ei ollut neurologisia tai fysiologisia esteitä motoriikan kehittymiselle. Ihminen vain alkaa uskoa tarinoita, joita kertoo itselleen. Kun tein motorisia harjoitteita säännöllisesti, huomasin yhtäkkiä pystyväni nappaamaan kaapista tippuvan lasin kiinni ilmasta.” 

Toimittaja Laura Pörstin mielestä nykypäivän onnellisuuspuhe kumpuaa yksilön rajattomaan toimintakykyyn nojaavasta ihmiskuvasta. Hän kaipaa mausteeksi armollisuutta.

Hyppönen uskoo kokeilemiseen, mutta ei minkä tahansa asian. Kokeiluilla on oltava paikka omassa merkitysjärjestelmässä. 

”Kun ottaa epäonnistumisen riskin, saa yleensä paljon paremman lopputuloksen kuin yrittämällä kontrolloida kaikkea”, hän sanoo.

Jos kokeilu paljastuu huonoksi, siitä on osattava luopua, mutta toisaalta hyvään on uskallettava sitoutua, hän selittää. Kerron menneeni nuorena naimisiin juuri siksi: löysin hyvän ja halusin lopettaa miettimisen. Hyppönen ymmärtää hyvin.

”Tietyille elämän osa-alueille valittu kuri ja sitoutuminen vapauttavat hirveästi energiaa ja poistavat turhaa hälinää”, hän sanoo. 

Hänelle yksi sitoutumisen kohde on meditointi. Hän tekee sen joka aamu. Piste. 

”Näin minun ei tarvitse aina tehdä erillistä päätöstä, meditoinko vai en.”

Totean, että sama salaisuus on tietynlaisen ruokavalion valitsemisessa. Jos päätän olla vegaani, minulle on automaatio olla tilaamatta maitokahvia. Jos taas vain ”suosin kasvisruokaa”, joudun kahvilassa joka kerta erikseen valitsemaan. Entä jos kuitenkin tänään?

”Juuri näin. Valintojen mahdollisuus näyttää tekevän ihmisestä superhullun”, Hyppönen sanoo. 

Onnellisuuden käsite on ongelmallinen muidenkin kuin Hyppösen mielestä. Tommi Melender väittää Onnellisuudesta-esseekokoelmassaan, että onnellisuuden ympärille kehittynyt teollisuudenala on oikeistolaistanut käsitteen: ”Onnellinen ihminen on innostunut ja energinen, minkä ansiosta hänellä on laaja ystäväpiiri ja hän saa työssään paljon aikaiseksi.” Aivan yleinen ajatus on, että menestys ja onni kulkevat käsi kädessä.

Melender huomauttaa, että onnellisuuskultti korostaa yksilön vastuuta ja unohtaa sosioekonomiset rakenteet. Pahimmillaan se saa ihmiset uskomaan, että kaikki onnettomuus on heidän omaa syytään. Minustakin yhteiskunnallinen eetos vaikuttaa paljon siihen, miten onnellisiksi itsemme tunnemme. Jos työttömyyttä pidetään ihmisen omana syynä, työttömän voi olla vaikea mieltää itsensä onnelliseksi. Hänhän on syyllinen! 

Hyppönen ei oikein innostu tästä ajatuskulusta.

”Olen aina kokenut olevani itse vastuussa omasta elämästäni. Ainoa, joka voi päättää minun tunteistani, olen minä itse. Ei se helppoa ole, mutta kukaan ei voi muuttaa asioita toisen puolesta.” 

Jos Hyppönen haluaa olosuhteiden muuttuvan, hän miettii, voiko tehdä jotain itse. 

”Jos muutos näyttää liian hitaalta tai sitä ei tapahdu, vaihdan ehkä maiseman sellaiseen, missä toivomani asiat toteutuvat.”

Totean, että Hyppösen ajatus nojaa vahvaan ja toimivaan yksilöön. Hän uskoo, että yksilö voi useimmiten muuttaa asioita nopeimmin omalla kohdallaan.

”Pitää valita, mitkä ongelmat haluaa ratkaista. Jos haluaisin vaikuttaa yhteiskunnallisesti ja ratkaista kilpailun vapauttamisen Suomessa, minun pitäisi valita poliitikon ura, ja siihen minulla ei ole kiinnostusta”, hän pohtii.

Vahvasti yksilöön uskova ajatus on nykyaikaa. Joskus on kuitenkin ajateltu toisin. Antiikin Kreikassa onnellisuutta pidettiin onnekkuutena. Onnellinen oli hän, jonka elämälle ulkoiset olosuhteet olivat suotuisat. Parhaiten tätä pystyttiin arvioimaan vasta ihmisen elämän päätyttyä. Maailman onnellisimmaksi mieheksi saatettiinkin julistaa jo tovin kuolleena maannut kaveri. 

Tietokirjailija Henkka Hyppönen ja toimittaja Laura Pörsti ovat sitä mieltä, että negatiivisiksikin mielletyillä tunteilla on positiivisia vaikutuksia. Pelko esimerkiksi fokusoi ajatuksia.

Radiossa työskennellessään Hyppönen sai ilmaiseksi paljon levyjä. Vaikka hän saattoi rakastaa niiden musiikkia, ilmaislevyistä ei koskaan tullut hänelle tärkeitä. 

”Se on ihmeellinen oikku. Tuotteet, joihin olen sijoittanut aikaa, rahaa ja energiaa, ovat minulle tärkeämpiä kuin ulkopuolelta saadut.”

Jäämme pohtimaan, olisiko tästä analogiaksi onnellisen elämän avaimiin. Kokeillaanpa. Kuten levyt, myös onnellisen elämän avaimet on valittava itse, jotta niistä tulee oikeasti rakkaita ja sitoutumisen arvoisia. Ei auta, että lukee sata selfhelp-opasta ja päättää käyttää jokaista ”herää tuntien kiitollisuutta” neuvoa. 

”On tärkeää etsiä langanpäätä, mutta toisten valmiiksi pureksimat kuviot eivät yleensä toimi omalla kohdallani”, Hyppönen sanoo.

Päättelemme, että on helpompaa sitoutua sellaiseen, mihin on kovasti panostanut. Hyppönen keksii toisenkin metaforan kulutusyhteiskunnasta. 

”Jos ostan kotini täyteen satasen kalusteita, minulla on varaa vaihtaa niitä, ja siksi etsin koko ajan parempia. Jos taas ostan niin kallista ja laadukasta, etteivät rahani riitä vaihtamiseen, olen tyytyväinen. Itse olen yrittänyt toimia näin.” 

Myönnän havainneeni saman.

Ehkä siis riittää yksi neuvo, se pakollinen palanen selfhelpiä onnellisuusjutussa. Mieti, mikä sinulle on niin kallista ja laadukasta, että olet valmis panostamaan siihen loppuelämäsi. Sitoudu siihen. Ja pim: olet onnellinen. 

Tätä katsoneet katsoivat myös näitä

Miksi saksalainen haluaa Suomen kiinteistömarkkinoille
Blogikirjoitus
Maalaisromanttinen sisustus
Ideagalleria
Pääseekö keskiluokka varakkaiden imuun?
Blogikirjoitus
Ota yhteyttä

Jätä yhteydenottopyyntö!

Oletko myymässä tai ostamassa asuntoa? Autamme Sinua mielellämme.

Ota yhteyttä