Kahdeksas päivä Oy on yksi kiinteistönvälitysalan suurimmista yrityksistä Suomessa ja yksi alan markkinajohtajista pääkaupunkiseudulla. Teemme vuosittain keskimäärin 2000 asuntokauppaa ja palveluksessamme on noin 100 kiinteistönvälityksen rautaista ammattilaista.

3H+K on Kahdeksas päivän julkaisema lehti asiakkailleen, jonka sisältöjä voit lukea myös verkossa. 3H+K on lehti paremmasta arjesta ja helpommasta asumisesta. Lehti antaa inspiraatiota, ajatuksia ja ideoita aktiivisille kaupunkilaisille. Se ottaa kantaa asumiseen liittyviin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin teemoihin, kannustaa vaikuttamiseen, parantaa kaupunkien yhteisöllisyyttä ja edistää hyvää naapuruutta.Jos haluat lehden kotiisi voit tilata sen helposti tästä

Kihelmöivä. Valpas. Hiukan jännittynyt. Tällaisia tunteita virtaa lävitseni, kun odotan kahta keskustelukumppaniani keväisenä maanantai-iltapäivänä kahvila Gran Delicatossa.Agricola-liikkeen toiminnanjohtaja, pappi Henrik Wikström saapuu etuajassa.

Hän vaikuttaa energiseltä, helposti lähestyttävältä, tilanteeseen valmistautuneelta. Keskustelumme aihe on läsnä heti tavatessamme, vaikka emme ole vielä vaihtaneet sanaakaan: tunteet. Niitä ei käy syrjäyttäminen.

Huomaan sen selvästi, kun kolmas keskustelukumppani, yrittäjä ja tv-tuottaja Thomas Perret, saapuu. Hän on ollut yötöissä, vaikuttaa väsyneeltä ja puhuu niukasti. Jännitykseni lisääntyy. Hiljaisuus saa minut pohtimaan, mitä hän ajattelee minusta, ja epäilemään, mitä keskustelusta tulee.

Olisikohan helpompaa, jos voisin jättää kaikki tunteet syrjään ja kohdata tilanteen puhtaan rationaalisesti? Lopulta ehkä ei. Pelkkä järkeen perustuva toiminta tuskin helpottaisi tätä tilannetta tai elämää ylipäänsä.

Etelä-Kalifornian yliopiston psykologian professori Antoine Bechara kertoo Radiolabin podcastissa potilaastaan, joka menetti aivoleikkauksen takia yhteyden tunteisiinsa. Seurasi erikoinen ilmiö: päätöksenteko muuttui hänelle lähes mahdottomaksi. Kun hänen piti töissä allekirjoittaa paperi, hän pohti puoli tuntia, tekeekö hän sen sinisellä vai mustalla kynällä. Loputtomat analyysit eivät auttaneet ratkaisuissa. Niihin olisi tarvittu tunnetta.

”Jos joku väittää, etteivät tunteet ohjaa häntä lainkaan, hänen itsetuntemuksensa on huono. Tunnereaktiot ohjaavat meitä”, uskoo myös Henrik Wikström.

”Vain tunteen avulla voin aavistaa ja tehdä päätelmiä sellaisista asioista, joille ei välttämättä ole vielä edes nimeä. Lähestymme asioita tunteella, tunnustellen”, Thomas Perret täydentää.

Hän toteaa, että maapallon touhu näyttäisi ulkoavaruudesta käsin täysin tunnevaltaiselta.

”Ihmiset kostavat toisilleen, vaikka tietävät mihin se johtaa.”

Kun keskustelu pääsee vauhtiin, tunnelma muuttuu. Jännitys laantuu. Wikström ottaa oman tilansa nopeasti toisiin reagoiden. Perret tarkkailee, punnitsee sanoja puhuessaan.

”Uskon, että kauheimmissakin asioissa, natsismissa vaikka, on tunne mukana. Mitään ei voi tehdä ilman sitä. Mutta totumme kaikkeen. Ensimmäinen avioerokin tuntuu pahemmalta kuin toinen”, Wikström miettii.

Kysyn, käykö lopulta niin, että selitämme tunteemme järjeksi. Muistan tuttavan, joka etsi asuntoa ja sanoi valitsevansa alueen puhtaasti järkiperustein: turvallinen, sopivan matkan päässä keskustasta, hyvät palvelut. Hänestä järkikriteerit täyttyivät vain yhdessä tai kahdessa kaupunginosassa!

”Väitämme tunteita järjeksi, koska meidän on selitettävä tekemisiämme itsellemme ja rakennettava koherentti tarina toiminnastamme. Tunteellisuuden myöntäminen merkitsisi jatkuvaa avoimuutta, ja tietyt ratkaisut voisivat silloin olla vaikeita”, Perret arvioi.

”Maailmalla on taipumus tappaa ihmisestä tunteita, kun tämä kasvaa aikuiseksi. Sillä tavoin hallitsemme elämän kivuliaisuutta”, sanoo puolestaan Wikström.

Henrik Wikström, 44, toiminnanjohtaja ja pappi

"Kelaan koko ajan, mitä teen työkseni loppuelämäni. Veikkaan, että kirkko häviää tällaisenaan alle kymmenessä vuodessa."

Toteamme yhteistuumin, että jos on koko elämänsä oppinut pitämään tiettyä tunnetta pahana, sen oppii pitämään piilossa. Muuten ei pysyisi kasassa.

Perret muistelee kuvaa pienestä elefantista, joka on ketjulla kiinni maahan hakatussa tapissa.

”Se tottuu kohtaloonsa. Kun elefantti kasvaa isoksi, se pysyy edelleen samassa tapissa kiinni, vaikka pystyisi pienellä liikkeellä riuhtaisemaan itsensä irti. Totutun vastaisesti tekeminen tuntuisi vaaralliselta.”

Henrik Wikström ja Thomas Perret identifioituvat molemmat pikemmin tunne- kuin järki-ihmisiksi. Itse identifioidun enemmän järkeen, kuten varmaan moni muukin suomalainen.

”Suomessa on ihanteena tietynlainen stoalaisuus. Olemme rauhallisia: harjoittelemme sitä paljon ja olemme tulleet siinä hyviksi”, Perret arvioi.

Wikström nyökyttelee. Hänen mielestään joskus saisi vähän kiivaillakin. Toisaalta rauhallisuus tuntuu hyvältä tavalta toimia. Sekin on tottumusta.

”Oma matkani kohti tunteita on vaatinut terapiaa. Terapiassa kaikki tunteeni ovat olleet tervetulleita eikä kukaan ole tuominnut niitä. Siksi ajattelen, että tällainen tuomitsemisvapaa tila on tärkeintä, mitä voin toiselle antaa”, Thomas Perret sanoo.

Wikström muistelee kipeää avioeroaan, jonka aikoihin hän itki paljon. Sitten itku loppui. Enää hän ei osaa itkeä.

”Ihminen ajattelee, että kun hän itkee, joku huomaa sen. Lapsenkin luokse mennään, jos tämä itkee. Itse tajusin lopulta, ettei kukaan huomaa, vaikka kuinka itken. Se karkotti itkun”, hän harmittelee.

Onko tässä vähän sukupuolikysymystäkin, pohdin ääneen. Onko avoin tunteiden näyttäminen edelleen sallitumpaa naisille kuin miehille?

Tiettyjen tunteiden, kyllä, sanovat molemmat miehet. Ja sitten he innostuvat, sukupuolesta nimittäin.

”Tytöille on helpompaa sallia tunteita, koska he ovat tyttömäisiä. Mies saa tuntea vihaa”, Thomas Perret aloittaa.

Hän hahmottaa maailmasta kaksi napaa: maskuliinisen ja feminiinisen. Tunteet ovat feminiinisiä, järki taas maskuliinista. Mutta nyt tarkkana: tämä ei välttämättä liity sukupuoliin.

”Piirteiden olemassaolo ei riipu siitä, onko sinulla pippeli vai pimppi, vaikka olemme pitkään olettaneet, että feminiinisiä puolia viljelevät naiset ja maskuliinisia miehet”, Perret sanoo.

Hänen mielestään ihminen voi valita, kuinka paljon hän käyttää maskuliinisia ja feminiinisiä piirteitään. Molempia tarvitaan.

”Jos elät pelkästään tunteissa, olet vapaassa liikkeessä eikä sinussa ole päätä eikä häntää. Jos viljelet itsessäsi myös maskuliinisuutta, voit olla tunteiden kanssa läsnä ja kuitenkin pysyä kasassa.”

Henrik Wikström nyökyttelee. Hän on pahoillaan siitä, että sukupuolineutraaliutta korostetaan nykyään niin voimallisesti.

”Siinä ei ole mitään negatiivista, että tietyt piirteet liitetään eri sukupuoliin niiden yleisyyden perusteella. Jos sanon, että miehet ovat naisia rationaalisempia, sen ei pitäisi olla paha juttu – eihän tunteellisuus ole huono asia”, hän sanoo.

Taidan vähän kiivastua. Haastattelunauhalta kuulen, että puheeni nopeutuu. Myönnän olevani vähän allerginen sille, että minuun liitetään piirteitä sukupuolielinteni perusteella, vaikkapa juuri se tunteellisuus. Tällä logiikalla on alistettu puolta ihmiskunnasta aika kauan.

Mutta Wikström ajattelee jotenkin niin, että maskuliiniset piirteet tulisi myöntää, jotta pojat ja miehet uskaltaisivat käyttää myös feminiinistä puoltaan. Jotta he voisivat olla kokonaisia.

”Maskuliinisuus on painettu syrjään tänä aikana etenkin Euroopassa. Esimerkiksi Amerikassa voi olla maskuliininen ja silti näyttää tunteita. George Bush lähetti sotilaita vaikka minne ja toisaalta rakasti avoimesti koiraansa”, hän miettii.

Thomas Perret, 42, yrittäjä ja tv-tuottaja

"Mietin omaa rooliani yhteiskunnassa, sitä kuka olen ja mitä voin toisille antaa. Sekin liittyy tunteisiin. Haluaisin tukea ihmisten avautumista."

Perret’n mielestä avain tasapainoiseen tunneilmaisuun on oman seksuaalisuutensa tunnustaminen kaiken lähteenä.

”Seksuaalisuuden alueella meitä kaikkia on rajoitettu paljon. Naisen on pitänyt hillitä seksuaalisuuttaan, miehen seksuaalisuus taas on leimattu rumaksi ja vaaralliseksi. Mutta seksuaalisuus on elämämme juuri, sen päälle kaikki muu rakentuu. Jos emme koe sitä positiiviseksi voimavaraksi, olemme hukassa”, hän uskoo.

Tarkoitatteko siis, että maskuliinisuus pitäisi oikeuttaa uudelleen, jotta mies uskaltaisi olla myös tunteellinen?

”Joo. Jotta voin elää myös emotionaalisella älykkyydellä, minun täytyy olla tunteellisesti auki. Ja jotta voisin olla auki, minun on oltava sinut seksuaalisuuteni kanssa”, Perret kiteyttää.

Mutta mitä oikeastaan tarkoittaa se, että olemme sinut tunteidemme kanssa? Ihannetila ei kai olisi sekään, että kaikki koko ajan sanoisivat heti, miltä juuri nyt tuntuu. Some vaikuttaa olevan esimerkki tästä. Aika monia keskusteluja siellä hallitsee yksi tunne: viha.

”Some on kuin huumetta. Se antaa tiettyihin fiiliksiin nopean kanavan eikä lopulta johda mihinkään”, Henrik Wikström vertaa.

Thomas Perret’n mielestä some on oikeastaan hyvin älyllinen kanava. Tunteet eivät ole mukana sikäli, ettemme näe keskustelukumppaniemme ilmeitä tai kuule äänenpainoja.

”Mutta voimme tehdä paljon sen eteen, että tunteet olisivat keskusteluissa hedelmällisemmin mukana. Itse olen kysynyt omassa Facebook-feedissäni kysymyksiä ja antanut säännöt vastaamiselle: yksi ihminen saa sanoa vain yhden asian eikä toisten sanomisia saa kommentoida. Näin kaikki keskustelijat ovat pelikentällä eikä kukaan huutele lehtereiltä”, hän toteaa.

Tunneilmaisua pitää molempien keskustelukumppanieni mielestä harjoitella. Perret haluaisi tarjota jokaiselle tilanteita, joissa kaikenlaisia tunteita voi kokea ja ilmaista ilman tuomiota.

”Kun olen tunteideni kanssa tasapainossa, voin pitää rakkaalle ihmiselle puhetta ja itkeä samalla. En silti hajoa ihan palasiksi”, hän sanoo.

Wikström toivoisi nykyihmisiltä maltin harjoittelua.

”Meidän pitäisi malttaa miettiä, mistä tunteemme kumpuavat. Jos emme yhtään tiedä, toimimme kuin eläimet. Silloin olemme primitiivisten vaistojen varassa.”

Kaksi tuntia on kulunut. Keskustelun jälkeen tunnen intoa, epävarmuutta ja yllättyneisyyttä. Wikström ja Perret olivat erilaisia kuin olin ajatellut, kuten ihmiset aina. Miten saan sen parhaiten esiin jutussa?

Tätä katsoneet katsoivat myös näitä

Kahdeksas päivä selvisi saneerauksesta
Blogikirjoitus
Mikseivät he syö luomuleivoksia?
Blogikirjoitus
Taakse jääköön tavarakaaos
3H+K Artikkeli
Ota yhteyttä

Jätä yhteydenottopyyntö!

Oletko myymässä tai ostamassa asuntoa? Autamme Sinua mielellämme.

Ota yhteyttä